“Fasismi ei ollut Hitlerin keskintöä. Monien aikalaistensa tavoin hänkin tutustui totalitaariseen valtamalliin kotonaan. Fasismin kansallissosialistisessa muodossa on epäilemättä selviä jälkiä Hitlerin lapsuudesta. Hänen lapsuutensa ei kuitenkaan ollut poikkeuksellinen. Siksi Gerhart Hauptmann ja Martin Heidegger ja monet muutkin kuuluisat intellektuellit eivät kyenneet näkemään Hitlerin hulluuden läpi. Siihen he olisivat kyenneet vain jos olisivat nähneet itse saamansa kasvatuksen läpi. Adolf Hitler pääsi tekemään Euroopasta ja maailmasta lapsuutensa taistelutantereen, koska miljoonat silloisen Saksan asukkaat olivat lapsuudessaan kokeneet vastaavaa. He pitivät seuraavia periaatteita itsestäänselvyytenä, vaikkeivät tietoisesti: #1 Arvoista ylin ei ole elämä vaan järjestys ja kuuliaisuus. #2 Järjestyksen voi luoda ja säilyttää vain väkivallalla. #3 Luovuus (jota lapsi edustaa) on aikuiselle vaara ja täytyy hävittää. #4 Korkein laki on ehdoton tottelevaisuus isälle. #5 Tottelemattomuus ja arvostelu eivät tule kysymykseen, koska niiden rangaistuksena on kuritus tai kuoleman uhka. #6 Elävästä, vitaalista lapsesta on mahdollisimman varhain koulittava kuuliainen robotti, orja. #7 Ei-toivotut tuneet ja todelliset tarpeet on siitä syystä määrätietoisesti tukahdutettava. #8 Äiti ei koskaan suojele lasta isän rangaistustoimilta vaan pitää hänelle kidutuksen jälkeen saarnan vanhempien kunnioittamisesta ja rakastamisesta.”

“Aamulla kuningattarella oli vähän nuhaa, ja koska sovittuja tapaamisia ei ollut, hän sanoi olevansa ehkä vilustunut ja jäi vuoteeseen. Se ei ollut hänelle tyypillistä eikä myöskään totta, hän sanoi sen oikeastaan vains siksi että saisi jatkaa lukemista.”

“Kampsu on aasi, hän ajatteli. Hömppä rouva, joka ei osaa ajatella muuta kuin teekakkuja ja tyynynpäällisiä. Hän ei ymmärrä edes mitään kukista. Ja kaikkein vähiten hän ymmärtää minua. Nyt hän istuu kotonaan ja luulee, etten minä ole koskaan kokenut mitään. Minähän koen jokapäivä maailmanlopun ja kuitenkin pukeudun ja riisuudun ja syön ja pesen asioita ja pidän teekutsuja aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut!”

“Vesi tai ilma, ei elementillä ole merkitystä vaan sillä, että maa jää taakse ja edessä on ääretön sini.”

“Me rakennamme ympärillemme korkeita muureja, joilla suojelemme itseämme tuskallisilta tosiasioilta, koska emme ole oppineet elämään niistä tietoisina. >>Miksi meidän muka pitäisi?>> Joku ehkä kysyy. >>Menneet ovat menneitä. Miksi niitä pitäisi pohtia?>> Vastaus on monitahoinen. Meitä lapsuuden historialta suojelevan muurin takana seisoo nimittäin edelleen se hyljeksitty lapsi, joka me olimme ja joka kauan sitten hylättiin ja petettiin. Hän toivoo meiltä suojaa, ymmärtämystä ja vapautusta eristyneisyydestään, yksinäisyydestään ja sanattomuudestaan. Tuo lapsi on jo kauan kaivannut meiltä ymmärrystä, kunnioitusta ja kiintymystä. Hänellä ei kuitenkaan ole pelkästään tarpeita, jotka meidän tulisi tyydyttää. Hän tarjoaa meille myös lahjaa, jota ilman me emme voi elää täydesti, jota emme voi ostaa emmekä hankkia mistään muualta kuin häneltä, tältä itsessämme olevalta lapselta. Se lahja on totuus, joka vapauttaa tuhoisien käsitysten ja vakiintuneiden valheiden vankilasta, ja lopulta myös turvallisuus, jonka uudestaan saavutettu eheys suo. Lapsi odottaa vain, että me suostuisimme lähestymään häntä ja purkamaan muurit hänen avullaan. Sitä eivät monet ihmiset tiedä.”

“Rohkeat sanani eivät näyttäneet suututtavan tai järkyttävän häntä. Huomasin senkin, että arastelematon suorapuheisuus asiassa, joka oli hänen mielestään ollut sellainen, ettei siitä saanut puhua, olikin hänelle arvaamattoman mieluisaa ja vapauttavaa. Umpimieliset ihmiset toivovat usein paljon enemmän kuin avomieliset sitä, että heidän ajatuksistaan ja murheistaan keskusteltaisiin avoimesti. Ankarinkin stoalainen on lopultakin vain ihminen ja usein kiitollinen, jos joku rohkeasti ja hyvää tarkoittaen sukeltaa hänen "sielunsa hiljaiseen mereen".”