“‎...minun mielestäni nykyinen teatteri vain pelkkää rutiinia, ennakkoluuloa. Kun esirippu nousee ja nuo suuret kyvyt, pyhän taiteen papit ja papittaret, esittävät kolmiseinäisessä huoneessa iltavalaistuksessa miten ihmiset syövät, juovat, rakastavat, kävelevät, miten kantavat pukuaan, kun he halpahintaisista kuvaelmista ja korulauseista koettavat onkia esiin moraalia — pientä, helppotajuista, kotioloissa tarvittavaa moraalia, kun minulle tuhansien eri muunnosten muodossa tarjotaan aina vain yhtä ja samaa, yhtä ja samaa, yhtä ja samaa — niin minä juoksen pakoon, juoksen pakoon kuin Maupassant Eiffel-tornia, joka pusersi hänen aivojaan lattaudellaan.”

“Kohta se kysyy kireästi miksi minä aina puhun niin räävisti ja rumasti. Kun olen niin nätti ja pehmeä. Ihmisten pitää nääs muistuttaa omaa kieltään.”

“Kun ottaa onnen pieninä pätkinä, palasittain, ja sitten kadottaa sen, kuten minä, niin kovettuu vähitellen ja tulee kiukkuiseksi.”

“Tässä kommunistien ja kapitalistien näkemykset käyvät yksiin: molemmat ajattelevat saman paradigman mukaisesti, että talous on jokaisen yhteiskunnan keskeisin alue. Itse en ole samaa mieltä. Hitaasti hiipivä identiteettikriisi, joka liittotasavaltaa on kohdannut, on vähintään yhtä vaarallinen.”

“Minusta tuntuu hyvältä nähdä luuni. Pidän siitä että näen ja tunnen ne. Kun minun ja luitteni välillä on liikaa lihaa, tuntuu kuin jotenkin etääntyisin itsestäni. Ymmärrätkö?”

“Nyt, kun Karjalan kansa jälleen nousee ja sarastaa Suomen uusi huomen.”