“En osaa käyttää minkäänlaista keskitietä. Ollessani tekemisissä omalle luonteelleni täysin vastakkaisten, määräävien ja kovien luonteitten kanssa olen aina joko alistunut nöyrästi tai kapinoinut vimmatusti. Joskus olen nöyrtynyt melkein katkeamispisteeseen saakka, joskus purkautunut kiihkeästi kuin tulivuori.”

“Mä olen onnellinen. En koko ajan. En sillä tavalla niin kun monet ihmiset on, ne kasvaa turvallisessa kodissa ja käy koulua ja harrastaa ja menee naimisiin turvallisissa häissä saman kylän tytön kanssa ja niillä on oma pieni pesä. Oma kupla jossa ne on onnellisia. Mutta ne ei tiedä muusta. Mä en ole sillä tavalla kesto-onnellinen. Mieluummin mä olen onneton ja tiedän enemmän maailmasta.”

“Minun piti olla pieni ja sinun piti olla isompi kuin taivas.Entä jos minulla on ongelma käsieni kanssa, entä jos ne eivät osaa tehdä muuta kuin kuristaa?Sinä olet isompi kuin koko avaruus.Entä jos minä en osaa pitää sinusta huolta? Entä jos pudotan sinut hevosemme selästä ja menet rikki?Minä en halua, että sinä menet rikki.Tiedän, että olen sanonut tuhannet kerrat korvaavani sinulle vielä kaiken.En kai vain ikinä odottanut, että minulle tulisi siihen tilaisuutta.Ei taivasta voi korjata.Olet tuhannet kerrat vastannut minulle, ettei ole mitään korvattavaa.Luotin sanoihisi ja ajattelin, ettei mikään sinussa voi mennä rikki.Mutta minä kuulen, kuinka sinä itket. Ravintolan vessassa, suurissa joukoissa, perunoita pestessäsi, yöllä nukkuessasi.Miksi sinä itket Kissasisko? Onko jokin mennyt rikki?”

“Kohta se kysyy kireästi miksi minä aina puhun niin räävisti ja rumasti. Kun olen niin nätti ja pehmeä. Ihmisten pitää nääs muistuttaa omaa kieltään.”

“Etsin Jumalaa ja elämää ja olen toivonut löytäväni ne herraprofessorin essentioista”

“Hänen kasvonsa olivat vakavat ja hymynsä arvokas, ja se joka vain näki millä tavoin hän käveli saattoi sanoa samoin kuin Elleviou kerran eräästä hovinaisesta: "Tuo nainen on varmasti joko ilotyttö tai herttuatar.”