“Lempeys on miltei poikkeuksetta älykkyyttä. Älykkyys usein julmaa.”

“Usein asioissa on hyvää juuri se että ne kuinhuomaamatta jäävät kesken.”

“Rohkeat sanani eivät näyttäneet suututtavan tai järkyttävän häntä. Huomasin senkin, että arastelematon suorapuheisuus asiassa, joka oli hänen mielestään ollut sellainen, ettei siitä saanut puhua, olikin hänelle arvaamattoman mieluisaa ja vapauttavaa. Umpimieliset ihmiset toivovat usein paljon enemmän kuin avomieliset sitä, että heidän ajatuksistaan ja murheistaan keskusteltaisiin avoimesti. Ankarinkin stoalainen on lopultakin vain ihminen ja usein kiitollinen, jos joku rohkeasti ja hyvää tarkoittaen sukeltaa hänen "sielunsa hiljaiseen mereen".”

“-- kulttuurien kamppailu Huntingtonin merkityksessä tuntuu edelleen kaukaiselta mahdollisuudelta. Pikemminkin näemme samankaltaisen siirroksen, joka 500 viime vuoden mittaan päättyi miltei aina lännen eduksi. Yksi sivilisaatio heikkenee, toinen vahvistuu. Ratkaiseva kysymys ei ole, ryhtyvätkö ne taistelemaan, vaan heilahtaako heikompi heikkoudesta suoranaiseen kaaokseen.”

“How do I love thee? Let me count the ways.I love thee to the depth and breadth and heightMy soul can reach, when feeling out of sightFor the ends of being and ideal grace.I love thee to the level of every day'sMost quiet need, by sun and candle-light.I love thee freely, as men strive for right.I love thee purely, as they turn from praise.I love thee with the passion put to useIn my old griefs, and with my childhood's faith.I love thee with a love I seemed to loseWith my lost saints. I love thee with the breath,Smiles, tears, of all my life; and, if God choose,I shall but love thee better after death.”

“Näyttämön varsinainen jännitys on siinä, että jokin voi mennä vikaan minä hetkenä hyvänsä. Minä hetkenä hyvänsä jokin lavalla voi särkyä tai kaatua; joku voi sotkea vuorosanansa, joku voi pilata valot, joku voi unohtaa korostuksensa tai repliikkinsä. Elokuvan katsominen ei koskaan herätä samaa pelokkuutta, koska lopputulos on aina valmis, ania sama ja aina eheä, mutta näytelmän katsominen herättää sitä usein, koska jokin voi mennä vikaan, ja silloin joutuu katselemaan myötähäpeisin tuntein miten näyttelijät takeltelevat ja kokoavat itsensä. Mutta toisaalta, kun on teatterisalin silkinpehmeässä pimeässä, sitä myös toivoo, että jokin menisi vikaan. Sitä haluaa koko sydämestään. Sitä tuntee lämpöä jokaista näyttelijää kohtaan, jonka hattu putoaa tai nappi irtoaa. -- Jos näkee virheen, joka jää muulta yleisöltä näkemättä, sitä tuntee oikein erityistä etuoikeuden tunnetta, aivan kuin olisi nähnyt vilaukselta sauman kätketystä alusvaatteesta, jostain todella yksityisestä.”