“-Hän vei pyydetyt lunnaat, mutta hänet ripustettiin joka tapauksessa.-Hirtettiin, Ami. Isäsi ei ollut kuvakudos.”

“Toinenkin seikka kohotti hänet muita korkeammalle: hän oli laskenut pöydälle avoimen kirjan. Siinä ravintolassa ei kukaan toinen ollut koskaan laskenut pöydälle avointa kirjaa. Kirja oli Terezalle salaisen killan tunnus. Hän saattoi taistella ympärillään leviävää karkeuden maailmaa vastaan vain yhdellä aseella: kirjoilla, varsinkin romaaneilla, joita hän lainasi kaupunginkirjastosta. Hän oli lukenut paljon, Fieldingistä Thomas Manniin. Kirjat olivat hänen näennäispakonsa elämästä, joka ei tyydyttänyt häntä. Mutta niillä oli merkityksensä myös esineinä: hänestä oli hauskaa kulkea kadulla kirja kainalossa. Hän käytti kirjaa kuin edellisen vuosisadan keikari tyylikästä keppiä. Kirja erotti hänet muista.”

“No", sanoi Mummo katsoen häntä tutkivasti kasvoihin, "mikä Tarassa on hullusti? Mitä sinä salailet?"Scarlett katsoi teräviin vanhoihin silmiin ja näki, että hän voisi kertoa totuuden kyynelittä. Ei kukaan voinut itkeä Fointainen Mummon seurassa ilman hänen nimenomaista lupaansa."Äiti on kuollut", sanoi Scarlett soinnuttomasti.Hänen käsivarrellaan olevan käden ote tiukkeni, kunnes se nipisti, ja keltaisten silmien ryppyiset luomet värähtivät."Jenkitkö hänet tappoivat?""Hän kuoli lavantautiin. Kuoli - päivää ennenkuin minä tulin kotiin.""Älä ajattele sitä", sanoi Mummo ankarasti, ja Scarlett näki hänen nielaisevan. "Entä isäsi?""Isä - isä ei ole entisellään.""Mitä tarkoita? Anna kuulua. Onko hän sairas?""Järkytys - hän on niin kummallinen - hän ei ole -""Älä käytä minulle puhuessasi sellaisia sanontoja kuin että hän ei ole entisellään. Tarkoitatko, että hän on mennyt sekaisin päästään?"Oli helpottavaa kuulla totuus noin peittelemättömänä. Miten kiltti Mummo Fontaine olikaan, kun ei osoittanut sellaista myötätuntoa, joka olisi pannut itkemään.”

“Aamulla kuningattarella oli vähän nuhaa, ja koska sovittuja tapaamisia ei ollut, hän sanoi olevansa ehkä vilustunut ja jäi vuoteeseen. Se ei ollut hänelle tyypillistä eikä myöskään totta, hän sanoi sen oikeastaan vains siksi että saisi jatkaa lukemista.”

“Nuoren ihmisen on murrosiässä ensin hylättävä kaikki, mikä hänelle siihen asti on ollut rakasta, jotta hän voi rakentaa uudet arvot. Samoin Friedrich Nietzsche, joka ei koskaan ollut kokenut puberteetin kapinaa ja joka 12 vuotiaana oli kirjoittanut sovinnaisia ja pikkuvanhoja merkintöjä päiväkirjaansa, ryhtyy nyt 25 vuotiaana hyökkäämään hänelle aiemmin arvokasta kulttuuria vastaan, alkaa pilkata sitä, vääristellä sitä absurditeettiin asti. Eikä hän tee sitä aikuistumassa olevan nuoren ihmisen keinoin vaan filologin ja filosofian professorin pitkälle kehittyneen älyn asein.On aivan selvää, että tällä kielellä on voimaa ja että se tekee vaikutuksen.”

“Kampsu on aasi, hän ajatteli. Hömppä rouva, joka ei osaa ajatella muuta kuin teekakkuja ja tyynynpäällisiä. Hän ei ymmärrä edes mitään kukista. Ja kaikkein vähiten hän ymmärtää minua. Nyt hän istuu kotonaan ja luulee, etten minä ole koskaan kokenut mitään. Minähän koen jokapäivä maailmanlopun ja kuitenkin pukeudun ja riisuudun ja syön ja pesen asioita ja pidän teekutsuja aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut!”