“Keväälle joka vanhentaa väsyneetja merelle joka muistaa kaikenkatseelle joka yhä hyväksyyja lapsen silmien sirkkelillejoka kiljuen viipaloi aikuisettekosyytIlolle joka kantaa askeltakun ankarin on vasta edessätai pakolle joka niskaan hönkiija hulluudelle joka vaakaa heiluttaakun ruuvi ratisee ja irtoaaNiille jotka eivät suostu hyppimäänyhtä jalkaa ruudusta ruutuun- siis tiiliseinille ja paukapäilleja tosilumelle unten pakastimessaja Kaivopuiston tai Moherinkalliollemissä talvien odotus täyttyy”
“- - Jumalan poissaollessa hän oli löytänyt Ihmisen. Ihmisen joka tappoi toisia ihmisiä, joka auttoi ihmisiä, nimettöminä kumpikin: vitsaus ja siunaus.”
“Minä en koe elämääni tienä, matkana kehdosta hautaan, vaan esineenä, astiana, joka vähitellen täyttyy ja täyteen tultuaan hajoaa.”
“Paras nukkua... Paeta tätä järjetöntä ja rikoksentäyteistä elämää joka nieli nuoruuteni...”
“Se, joka tekee, on aina epätäydellinen. Se, joka ei tee, tietää aina parhaiten, miten kaikki pitäisi tehdä.”
“Emme arvuuttele tulevaa ja jälkemme haalistuvat nopeasti. Olemme vain ja kuuntelemme toistemme hiljaisuutta. Yhdessä muistamme joka päivä vähemmän. (s. 58)”