“puolet väkisin puolet tyhmyyttänipuolet siksikun ei kukaan muuja loppu vahingossa.”

“Kukaan ei luo taidetta tai edes tiikerikakkua kuin yksi yksinäinen monoteistinen jumala. Jokainen joutuu tukeutumaan toiseen.”

“kaikki mikä on lahoa on totta,toteutunutta, siksi kaunista,ja unet joita kukaan ei milloinkaan uneksinut toteutuvat, aina, ja tässä, luulisin,on ennustamisen koko vaikeus.”

“No", sanoi Mummo katsoen häntä tutkivasti kasvoihin, "mikä Tarassa on hullusti? Mitä sinä salailet?"Scarlett katsoi teräviin vanhoihin silmiin ja näki, että hän voisi kertoa totuuden kyynelittä. Ei kukaan voinut itkeä Fointainen Mummon seurassa ilman hänen nimenomaista lupaansa."Äiti on kuollut", sanoi Scarlett soinnuttomasti.Hänen käsivarrellaan olevan käden ote tiukkeni, kunnes se nipisti, ja keltaisten silmien ryppyiset luomet värähtivät."Jenkitkö hänet tappoivat?""Hän kuoli lavantautiin. Kuoli - päivää ennenkuin minä tulin kotiin.""Älä ajattele sitä", sanoi Mummo ankarasti, ja Scarlett näki hänen nielaisevan. "Entä isäsi?""Isä - isä ei ole entisellään.""Mitä tarkoita? Anna kuulua. Onko hän sairas?""Järkytys - hän on niin kummallinen - hän ei ole -""Älä käytä minulle puhuessasi sellaisia sanontoja kuin että hän ei ole entisellään. Tarkoitatko, että hän on mennyt sekaisin päästään?"Oli helpottavaa kuulla totuus noin peittelemättömänä. Miten kiltti Mummo Fontaine olikaan, kun ei osoittanut sellaista myötätuntoa, joka olisi pannut itkemään.”

“Ajatella, jos ei koskaan voisi tulla iloiseksi tai pettyä, mietti isä veneen kiitäessä läpi myrskyn. Ei koskaan voisi pitää kenestäkään, eikä suuttua eikä antaa anteeksi. Ei koskaan voisi nukkua eikä palella, ei koskaan erehtyä, ei tuntea vatsakipua eikä toipua siitä, ei viettää syntymäpäivää, ei juoda olutta eikä tuntea pahaa omaatuntoa...”

“Toinenkin seikka kohotti hänet muita korkeammalle: hän oli laskenut pöydälle avoimen kirjan. Siinä ravintolassa ei kukaan toinen ollut koskaan laskenut pöydälle avointa kirjaa. Kirja oli Terezalle salaisen killan tunnus. Hän saattoi taistella ympärillään leviävää karkeuden maailmaa vastaan vain yhdellä aseella: kirjoilla, varsinkin romaaneilla, joita hän lainasi kaupunginkirjastosta. Hän oli lukenut paljon, Fieldingistä Thomas Manniin. Kirjat olivat hänen näennäispakonsa elämästä, joka ei tyydyttänyt häntä. Mutta niillä oli merkityksensä myös esineinä: hänestä oli hauskaa kulkea kadulla kirja kainalossa. Hän käytti kirjaa kuin edellisen vuosisadan keikari tyylikästä keppiä. Kirja erotti hänet muista.”