“Minä olen tuhkimus! Raivoisa tuhkimus!”

“Kohta se kysyy kireästi miksi minä aina puhun niin räävisti ja rumasti. Kun olen niin nätti ja pehmeä. Ihmisten pitää nääs muistuttaa omaa kieltään.”

“Pankaa mieleenne, hän sanoi, -minä pidän tuosta lapsukaisesta. Kaikki pitävät, mutta on sellaisiakin, jotka eivät pidä. Minä pidän. Pidän tuosta lapsukaisesta vilpittömästi. Olen herkkätunteinen ihminen, siitä se johtuu. Täytyy olla herkkätunteinen osatakseen antaa hänelle arvoa: vähän niin kuin runoilija. Mutta sanonpa teille totuuden. Voitte miettiä päänne puhki päästäksenne hänestä perille ja hän antaa teille hevonpaskaa lautasella.”

“Olen sinulle uskollinen: olet ainoa, jota haluan pettää.”

“Minun piti olla pieni ja sinun piti olla isompi kuin taivas.Entä jos minulla on ongelma käsieni kanssa, entä jos ne eivät osaa tehdä muuta kuin kuristaa?Sinä olet isompi kuin koko avaruus.Entä jos minä en osaa pitää sinusta huolta? Entä jos pudotan sinut hevosemme selästä ja menet rikki?Minä en halua, että sinä menet rikki.Tiedän, että olen sanonut tuhannet kerrat korvaavani sinulle vielä kaiken.En kai vain ikinä odottanut, että minulle tulisi siihen tilaisuutta.Ei taivasta voi korjata.Olet tuhannet kerrat vastannut minulle, ettei ole mitään korvattavaa.Luotin sanoihisi ja ajattelin, ettei mikään sinussa voi mennä rikki.Mutta minä kuulen, kuinka sinä itket. Ravintolan vessassa, suurissa joukoissa, perunoita pestessäsi, yöllä nukkuessasi.Miksi sinä itket Kissasisko? Onko jokin mennyt rikki?”

“Luistimet jalassa tyhjällä hiekkakentällä minä taitan kuolematonta valoa.”