“Paras nukkua... Paeta tätä järjetöntä ja rikoksentäyteistä elämää joka nieli nuoruuteni...”

“Etsin Jumalaa ja elämää ja olen toivonut löytäväni ne herraprofessorin essentioista”

“Herrajumala. Tätä ei ole olemassa. Tätä tunnetta ei ole olemassa."Ja minä: "Mutta mehän tunnetaan se."Kävellessäni seuraavana aamupäivänä pitkin Liisankatua nostin kaulaliinan kasvojen suojaksi jäätävää tuulta vastaan ja tiesin, ensimmäistä kertaa ymmärin, ja uskalsin myös sanoa sen:En koskaan saisi häntä.Rakastaisin häntä aina.”

“Keväälle joka vanhentaa väsyneetja merelle joka muistaa kaikenkatseelle joka yhä hyväksyyja lapsen silmien sirkkelillejoka kiljuen viipaloi aikuisettekosyytIlolle joka kantaa askeltakun ankarin on vasta edessätai pakolle joka niskaan hönkiija hulluudelle joka vaakaa heiluttaakun ruuvi ratisee ja irtoaaNiille jotka eivät suostu hyppimäänyhtä jalkaa ruudusta ruutuun- siis tiiliseinille ja paukapäilleja tosilumelle unten pakastimessaja Kaivopuiston tai Moherinkalliollemissä talvien odotus täyttyy”

“- - Jumalan poissaollessa hän oli löytänyt Ihmisen. Ihmisen joka tappoi toisia ihmisiä, joka auttoi ihmisiä, nimettöminä kumpikin: vitsaus ja siunaus.”

“Emme arvuuttele tulevaa ja jälkemme haalistuvat nopeasti. Olemme vain ja kuuntelemme toistemme hiljaisuutta. Yhdessä muistamme joka päivä vähemmän. (s. 58)”