“Desdemona oli tottunut näkemään heidän siamilaisvarjonsa iltaisin vasten valkeaksi kalkittua talonseinää, ja aina kohdatessaan vain oman varjonsa hänestä tuntui kuin se olisi halkaistu kahtia.”

“- - tämä kaikki on tuuleen huutamista. Itsemurhien ytimessä ei ollut suru eikä salaperäisyys, vaan silkka itsekkyys. Tytöt riistivät itselleen ratkaisut, jotka on viisainta jättää Jumalalle. Heistä tuli liian voimallisia elämään meidän keskuudessamme, liian itsekeskeisiä, liian näkemyksellisiä, liian sokeita. He eivät jättäneet jälkeensä elämää, joka aina siloittaa luonnollisen kuoleman jäljet, vaan mitä arkipäiväisimmän luettelon maallisia seikkoja: seinällä tikittävän kellon, keskipäivälläkin hämärän huoneen ja sen raivostuttavan tosiasian, että ihminen voi ajatella ainoastaan omaa itseään. Että häneen aivonsa saattavat sumeta kaikelle muulle, roihahtaa liekkeihin vain tietyissä täsmällisissä kohdissa, joissa kyse on henkilökohtaisesta kivusta, haavoista ja sortuneista unelmista. Kaikki lähimmäiset loittonevat kuin pieniksi pisteiksi valtaisan jäälautan toiselle laidalle, missä he heiluttavat pikkuruisia käsivarsiaan äänenkantaman ulkopuolella.”

“In those days you could identify a person's nationality by smell. Lying on her back with eyes closed, Desdemona could detect the telltale oniony aroma of a Hungarian woman on her right, and the raw-meat smell of an Armenian on her left. (And they, in turn, could peg Desdemona as a Hellene by her aroma of garlic and yogurt.)”

“- - itse tila, jota sana kuvaa, on erittäin hyvin tunnettu. Sillä nimittäin tarkoitetaan ihmissuhteen syntymisen ensimmäistä huumausta. Se aiheuttaa huimausta, hilpeyttä ja rintalastan kutinaa. Perifesenssi on rakastumisen hullu, romanttinen puoli.”

“Lefty, who'd been observing all the ways Greece had been handed down to America, arrived now at where the transmission stopped. In other words: the future. He stepped off to meet it. Desdemona, having no alternative, followed. ”

“Nous savions que les filles étaient nos jumelles, que nous existions tous dans l'espace comme des animaux qui avaient la même peau, et qu'elles savaient tout de nous alors que nous étions incapables de percer leur mystère. Nous savions, enfin, que les filles étaient en réalité des femmes déguisées, qu'elles comprenaient l'amour et même la mort, et que notre boulot se bornait à créer le bruit qui semblait tant les fasciner.”

“It is perhaps in reading a love story (or in writing one) that we can simultaneously partake of the ecstasy and agony of being in love without paying a crippling emotional price. I offer this book, then, as a cure for lovesickness and an antidote to adultery. Read these love stories in the safety of your single bed. Let everybody else suffer.”