“- - tämä kaikki on tuuleen huutamista. Itsemurhien ytimessä ei ollut suru eikä salaperäisyys, vaan silkka itsekkyys. Tytöt riistivät itselleen ratkaisut, jotka on viisainta jättää Jumalalle. Heistä tuli liian voimallisia elämään meidän keskuudessamme, liian itsekeskeisiä, liian näkemyksellisiä, liian sokeita. He eivät jättäneet jälkeensä elämää, joka aina siloittaa luonnollisen kuoleman jäljet, vaan mitä arkipäiväisimmän luettelon maallisia seikkoja: seinällä tikittävän kellon, keskipäivälläkin hämärän huoneen ja sen raivostuttavan tosiasian, että ihminen voi ajatella ainoastaan omaa itseään. Että häneen aivonsa saattavat sumeta kaikelle muulle, roihahtaa liekkeihin vain tietyissä täsmällisissä kohdissa, joissa kyse on henkilökohtaisesta kivusta, haavoista ja sortuneista unelmista. Kaikki lähimmäiset loittonevat kuin pieniksi pisteiksi valtaisan jäälautan toiselle laidalle, missä he heiluttavat pikkuruisia käsivarsiaan äänenkantaman ulkopuolella.”

“... ja minä joka olisin halunnut kärsiä mitä hyvänsä tämän naisen vuoksi, pelkäsin että hän hyväksyisi minut liian nopeasti ja soisi minulle liian helposti rakkautensa, jonka olisin tahtonut lunastaa pitkällä odotuksella tai suurella uhrilla. (Armand Duval)”

“Oli vielä paikkoja ja asioita jotka halusin nähdä ja kokea, eikä minulla ollut mitään syytä antaa periksi ja jättää niitä elämättä, kun kerran kondistakin vielä riitti. Olin vain istunut alas liian pitkäksi aikaa, harhautunut miettimään epäoleellisuuksia ja kadottanut siten punaisen langan. Niin yksinkertaista se joskus on.”

“Vaikka koko maailma vihaisi sinua ja pitäisi sinua pahana, mutta omatuntosi hyväksyisi sinut ja vapauttaisi sinut syytöksistä, et olisi vailla ystävää.""En, tiedän että voisin hyväksyä itseni, mutta se ei riitä! Jos muut eivät rakasta minua, kuolen mieluummin kuin elän - en jaksa kestää yksinäisyyttä ja vihaa, Helen. Katsohan, saadakseni osakseni hiukan rakkautta sinun tai neiti Templen tai jonkun muun rakastamani ihmisen taholta antaisin mielelläni vaikka katkaista käteni, tai antautuisin härän puskettavaksi, tai asettuisin seisomaan potkivan hevosen taakse, niin että se voisi iskeä kavioillaan rintaani -""Vaikene jo, Jane, sinulla on liian suuret luulot ihmisten rakkaudesta. Olet liian kiihkeä, liian raju. - -”

“Nuoren ihmisen on murrosiässä ensin hylättävä kaikki, mikä hänelle siihen asti on ollut rakasta, jotta hän voi rakentaa uudet arvot. Samoin Friedrich Nietzsche, joka ei koskaan ollut kokenut puberteetin kapinaa ja joka 12 vuotiaana oli kirjoittanut sovinnaisia ja pikkuvanhoja merkintöjä päiväkirjaansa, ryhtyy nyt 25 vuotiaana hyökkäämään hänelle aiemmin arvokasta kulttuuria vastaan, alkaa pilkata sitä, vääristellä sitä absurditeettiin asti. Eikä hän tee sitä aikuistumassa olevan nuoren ihmisen keinoin vaan filologin ja filosofian professorin pitkälle kehittyneen älyn asein.On aivan selvää, että tällä kielellä on voimaa ja että se tekee vaikutuksen.”

“Tärkeä periaate on myös vauvan osallistaminen perheen yhteisiin ruokahetkiin. Vauvan kiinteän ruoan syömisten ei tarvitse eikä pidäkään olla erillisiä hetkiä, vaan vauvalle tarjotaan ruokaa aina kun muutkin perheenjäsenet syövät. Lasta ei kontrolloida, tuijoteta tai muuten erityisesti seurata hänen syödessään. Tukehtumisvaaran kyllä huomaa kyttäämättä lastaan herkeämättä! Leikin ja rennon ilmapiirin kautta vältetään valtataistelut, nirsoilut ja kompleksit, jotka ovat aivan liian tuttuja ja väistämättöminä pidettyjä monille lapsiperheille.”