“Isoäiti ei pelännyt mitään, ei olisi pelännyt Bobrikoviakaan jos se olisi tullut tiellä vastaan Isoäiti ei olisi käynyt tarjoamassa keisarille kansalaisadressia. Se olisi syöttänyt sen sille.”

“Hänen olisi nimittäin käynyt huonosti, tämän Pavel Ivanovin. Hän olisi katsonut ulos kapselin ikkunasta, nähnyt Australian allaan, alkanut ajatella ja kaikki olisi ollut pilalla sillä samalla hetkellä. Hän olisi saanutr paniikkikohtauksen. Hän olisi muuttunut taakaksi, kuolleeksi painoksi, vaaraksi muille, ja niin luukku olisi avautunutja runoilija viskattu ulos aluksesta, yksin painottomaan avaruuteen omien painavien ajatustensa kanssa.”

“Kun maailma kerran loppuu, soi korvissamme WC-pöntön kohina, ikuisuuden urkupilli.”

“Kampsu on aasi, hän ajatteli. Hömppä rouva, joka ei osaa ajatella muuta kuin teekakkuja ja tyynynpäällisiä. Hän ei ymmärrä edes mitään kukista. Ja kaikkein vähiten hän ymmärtää minua. Nyt hän istuu kotonaan ja luulee, etten minä ole koskaan kokenut mitään. Minähän koen jokapäivä maailmanlopun ja kuitenkin pukeudun ja riisuudun ja syön ja pesen asioita ja pidän teekutsuja aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut!”

“Ihmisen tekemä sateliitti ei toki ollut kuu tai tähti eikä mikään muukaan taivaankappale, joka kulkee kiertoradallaan niin kauan, että se tuntuu meistä maalliseen aikaan sidotuista kuolevaisista ikuisuudelta. Se onnistui silti pysymään taivaalla jonkin aikaa ja liikkui taivaankappaleiden läheisyydessä ikään kuin se olisi koemielessä saanut luvan tulla niiden ylevään seuraan”

“Kun ihminen on yhdeksänkymmentäyksi, parasta mitä uskaltaa toivoa on se, että olisi hyvin säilynyt. Mikä tarkoittaa, että näyttää säilykkeeltä.”

“Desdemona oli tottunut näkemään heidän siamilaisvarjonsa iltaisin vasten valkeaksi kalkittua talonseinää, ja aina kohdatessaan vain oman varjonsa hänestä tuntui kuin se olisi halkaistu kahtia.”