“Kun maailma kerran loppuu, soi korvissamme WC-pöntön kohina, ikuisuuden urkupilli.”

“Isoäiti ei pelännyt mitään, ei olisi pelännyt Bobrikoviakaan jos se olisi tullut tiellä vastaan Isoäiti ei olisi käynyt tarjoamassa keisarille kansalaisadressia. Se olisi syöttänyt sen sille.”

“Silloinko sen vasta tietää että selviää? Kun on selvinnyt jo?”

“Hänen olisi nimittäin käynyt huonosti, tämän Pavel Ivanovin. Hän olisi katsonut ulos kapselin ikkunasta, nähnyt Australian allaan, alkanut ajatella ja kaikki olisi ollut pilalla sillä samalla hetkellä. Hän olisi saanutr paniikkikohtauksen. Hän olisi muuttunut taakaksi, kuolleeksi painoksi, vaaraksi muille, ja niin luukku olisi avautunutja runoilija viskattu ulos aluksesta, yksin painottomaan avaruuteen omien painavien ajatustensa kanssa.”

“Maailma on hyvä kun se on omien uskomusten pituinen ja levyinen.”

“Oli vielä paikkoja ja asioita jotka halusin nähdä ja kokea, eikä minulla ollut mitään syytä antaa periksi ja jättää niitä elämättä, kun kerran kondistakin vielä riitti. Olin vain istunut alas liian pitkäksi aikaa, harhautunut miettimään epäoleellisuuksia ja kadottanut siten punaisen langan. Niin yksinkertaista se joskus on.”

“Vosotros no sois ganado, no sois máquinas, sois Hombres.”