“– Jonakin päivänä, Catherine sanoi kylmästi, – lankeatte vielä polvillenne eteeni pyytäen anteeksi sanojanne, Arnaud de Montsalvy, Chataignerin herra. Mutta ette saa minulta anteeksiantoa ettekä armoa.”

“Tehän ette ole koskaan tuntenut mustasukkaisuutta, eikö totta, neiti Eyre? Tietenkään ette. Tarpeetonta kysyä, sillä ettehän ole koskaan ollut rakastunut Teillä on nuo molemmat tunteet vielä edessäpäin, sielunne nukkuu, puuttuu vielä sysäys, joka herättää sen. Te kuvittelette koko elämän olevan samanlaista tasaista virtaa kuin se, jota pitkin nuoruutenne on tähän saakka liukunut. Lipuessanne eteenpäin silmät ummessa ja kädet korvilla ette näe kallioita, jotka kohoavat vähän matkan päässä virran keskiuomassa ettekä kuule tyrskyjen pauhinaa niitten juurella Mutta minä sanon teille - pankaa sanani mieleenne - jonain päivänä tulette karikkoiseen kapeaan uomaan, jossa koko elämän virta pirstoutuu kuohuiksi ja kohinaksi, vaahdoksi ja pauhuksi. Silloin joko pirstoudutte kivikossa atomeiksi, tai jokin iso laine nostaa teidät harjalleen ja kantaa tyynemmille vesille - joillaisilla minä nyt olen.”

“Suokaa anteeksi, mutta minun on nyt mentävä, jotta ehdin irstailla kyllikseni ennen kuin kuolen.”

“On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.”

“Eräänä syksyisempänä päivänä yksi omenista huudahti: "olen kypsä!" Muut omenat olivat hieman epäuskoisia mutta enimmäkseen hämmentyneitä. Ne onnittelivat nopeaa omenaa.Nopea omena oli onnellinen.”

“Tiedättekö mikä ero on amatöörillä ja ammattilaisella? No se, että amatööri ei malta millään lopettaa, mutta ammattilaista ei saa millään edes aloittamaan.”