“–Suutelen jalkojanne, ihana rouva! Ja menen jonnekin muualle suremaan onnetonta tähteäni...ja teidän huonoa makuanne! Samalla uudistan tuttavuuteni erinoimaisen Beaune-viininne kanssa. Se näiden kirottujen burgundien kunniaksi on sentään sanottava, että he osaavat valmistaa viiniä!”

“Alice katsoi häntä suoraan silmiin. Eräs hänen työtoverinsa oli kerran sanonut, että jos toista katsoo silmiin pitempään kuin kuusi sekuntia muualle vilkuilematta tai silmiä räpäyttämättä, sekä seksin että murhan himo paljastuu. Hän oli suoralta kädeltä hylännyt ajatuksen, mutta se oli kiehtonut häntä sen verran että hän oli kokeillut sitä erinäisiin ystäviin ja tuntemattomiin. Hänen yllätyksekseen Johnia lukuun ottamatta toinen oli aina katsonut muualle ennen kuin kuusi sekuntia oli kulunut.”

“Rouva Charlotte Phelanin opas aviomiehenmetsästykseen, sääntö numero yksi: pienikokoinen, sievä tyttö korostakoon viehätysvoimaansa meikillä ja hyvällä ryhdillä. Pitkä ja ruma omalla rahastolla.”

“Hänen olisi nimittäin käynyt huonosti, tämän Pavel Ivanovin. Hän olisi katsonut ulos kapselin ikkunasta, nähnyt Australian allaan, alkanut ajatella ja kaikki olisi ollut pilalla sillä samalla hetkellä. Hän olisi saanutr paniikkikohtauksen. Hän olisi muuttunut taakaksi, kuolleeksi painoksi, vaaraksi muille, ja niin luukku olisi avautunutja runoilija viskattu ulos aluksesta, yksin painottomaan avaruuteen omien painavien ajatustensa kanssa.”

“Kampsu on aasi, hän ajatteli. Hömppä rouva, joka ei osaa ajatella muuta kuin teekakkuja ja tyynynpäällisiä. Hän ei ymmärrä edes mitään kukista. Ja kaikkein vähiten hän ymmärtää minua. Nyt hän istuu kotonaan ja luulee, etten minä ole koskaan kokenut mitään. Minähän koen jokapäivä maailmanlopun ja kuitenkin pukeudun ja riisuudun ja syön ja pesen asioita ja pidän teekutsuja aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut!”

“Hän seisoi hiljaa, aivan hiljaa, puristi posliinista kisssanpoikaa ja ajatteli: Voi, minun kaunis, ihana onnettomuuteni...”