“Kun, aamutuuli,koko unettoman yönkaivattuanikosketat häntä, koskeminua myös, minua!”

“Älä vaikene erheellisestä säälistä ja hellyydestä häntä kohtaan, sillä usko minua, Hester, vaikka hänen pitäisi laskeutua alas ylhäisestä asemasta ja seistä tuossa vierelläsi häpeäsi jalustalla, niin parempi sekin kuin salassa kantaa syyllistä sydäntä läpi koko elämän.”

“Herrajumala. Tätä ei ole olemassa. Tätä tunnetta ei ole olemassa."Ja minä: "Mutta mehän tunnetaan se."Kävellessäni seuraavana aamupäivänä pitkin Liisankatua nostin kaulaliinan kasvojen suojaksi jäätävää tuulta vastaan ja tiesin, ensimmäistä kertaa ymmärin, ja uskalsin myös sanoa sen:En koskaan saisi häntä.Rakastaisin häntä aina.”

“Levätessään siinä pää painettuna Mammyn rintaa vasten Scarlett hätkähti näitä kahta sanaa: raskas taakka. Nämä samat sanat olivat surisseet hänen aivoissaan yhtä mittaa koko iltapäivän. Nyt hän muisti koko laulun, ja se painoi hänen mielensä yhä murheellisemmaksi.Vielä muutaman päivän kun jaksamme taakkaa kantaa / tuosta viis vaikk'ei koskaan se kevenisikään! / Vielä muutaman päivän kun astumme maantien santaa -"Tuosta viis vaikk'ei koskaan se kevenisikään", sanat toistuivat hänen väsyneessä mielessään. Eikö hänen kuormansa milloinkaan keventyisi? Eikö kotiin Taraan tuleminen merkinnytkään suloista helpotusta, vaan yhä uusia taakkoja kannettavaksi?”

“I'm home! Yuki-Kun, Tohru-Kun, I'm home! Oh, and let's not forget Stupid-clumsy-Kyo-Kun-who-lost-yet-another-fight!" -Shigure”

“If you throw up," Kles said unsympathetically, "remember not to face the wind.""Yeah, Koko. You're the one who's been complaining about doing the same things lately," Leech said. "Enjoy it.""Oog, and double oog," was all Koko could say.”