“Näytä minulle kuvia, sanoja en enää ymmärrä.”

“Minulla on paljon unelmia. Unelmat ovat minulle tärkeitä, koska ilman niitä en jaksaisi elää.”

“En haluaisi lähteä,en saapua perille,sitten en haluaisi palata.Matkustaminen on surullista,näkee paljon uutta ja muistaa ajatellaasioita, joita ei enää pitkään aikaan ole ollut.”

“Minun piti olla pieni ja sinun piti olla isompi kuin taivas.Entä jos minulla on ongelma käsieni kanssa, entä jos ne eivät osaa tehdä muuta kuin kuristaa?Sinä olet isompi kuin koko avaruus.Entä jos minä en osaa pitää sinusta huolta? Entä jos pudotan sinut hevosemme selästä ja menet rikki?Minä en halua, että sinä menet rikki.Tiedän, että olen sanonut tuhannet kerrat korvaavani sinulle vielä kaiken.En kai vain ikinä odottanut, että minulle tulisi siihen tilaisuutta.Ei taivasta voi korjata.Olet tuhannet kerrat vastannut minulle, ettei ole mitään korvattavaa.Luotin sanoihisi ja ajattelin, ettei mikään sinussa voi mennä rikki.Mutta minä kuulen, kuinka sinä itket. Ravintolan vessassa, suurissa joukoissa, perunoita pestessäsi, yöllä nukkuessasi.Miksi sinä itket Kissasisko? Onko jokin mennyt rikki?”

“... ja minä joka olisin halunnut kärsiä mitä hyvänsä tämän naisen vuoksi, pelkäsin että hän hyväksyisi minut liian nopeasti ja soisi minulle liian helposti rakkautensa, jonka olisin tahtonut lunastaa pitkällä odotuksella tai suurella uhrilla. (Armand Duval)”

“Minulle 2010-luvun suomalainen maisema on välitila, jossa varikot, voimalinjat, huoltoasemien raadot ja lähiöiden takaa avautuvat ratapihat sekoittuvat niittyihin, punamultavärjättyihin liitereihin ja metsiin. Paikallissijat muuttuvat sijoilleen jääneeksi irtaimistoksi, purkutoimenpiteiden ja elämänmittaisten urakoiden jälkeisiksi, joista arktisen ilmaston hyväilyssä tulee hitaasti arkeologiaa.”