“Suomenkielinen termi lapsentahtinen sormiruokailu viittaa konkreettisemmin siihen, miten kiinteän ruoan syöminen tapahtuu. Aikuisen toteuttaman lusikalla ruoan suuhun syöttämisen sijaan vauva tai lapsi itse syöttää itseään, omin käsin tai itse aterimia pitelemällä ruokaa edestään poimien. Lapsentahtisuus korostaa sitä, että kontrolli on lapsella: hän syö juuri sen verran kuin häntä huvittaa ja hänen luotetaan itse tietävän mitä ja kuinka paljon hänen tarvitsee syödä. Vanhemman tehtävä on tarjota terveellistä ravintoa - sekä maidon että kiinteän ruoan muodossa - useita kertoja päivän aikana.”

“Alice katsoi häntä suoraan silmiin. Eräs hänen työtoverinsa oli kerran sanonut, että jos toista katsoo silmiin pitempään kuin kuusi sekuntia muualle vilkuilematta tai silmiä räpäyttämättä, sekä seksin että murhan himo paljastuu. Hän oli suoralta kädeltä hylännyt ajatuksen, mutta se oli kiehtonut häntä sen verran että hän oli kokeillut sitä erinäisiin ystäviin ja tuntemattomiin. Hänen yllätyksekseen Johnia lukuun ottamatta toinen oli aina katsonut muualle ennen kuin kuusi sekuntia oli kulunut.”

“Rohkeat sanani eivät näyttäneet suututtavan tai järkyttävän häntä. Huomasin senkin, että arastelematon suorapuheisuus asiassa, joka oli hänen mielestään ollut sellainen, ettei siitä saanut puhua, olikin hänelle arvaamattoman mieluisaa ja vapauttavaa. Umpimieliset ihmiset toivovat usein paljon enemmän kuin avomieliset sitä, että heidän ajatuksistaan ja murheistaan keskusteltaisiin avoimesti. Ankarinkin stoalainen on lopultakin vain ihminen ja usein kiitollinen, jos joku rohkeasti ja hyvää tarkoittaen sukeltaa hänen "sielunsa hiljaiseen mereen".”

“Hän näki kaiken edessään uusin silmin. Hän oli jättänyt tyttövuotensa taakseen jonnekin sen pitkän matkan varteen, jonka hän oli taivaltanut Taraan. Hän ei ollut enää taipuisaa savea, johon jokainen uusi kokemus painoi jälkensä. Savi oli kovettunut jonakin tuon mittaamattoman päivän hetkenä, jota oli kestänyt tuhannen vuotta. Tänä iltana häntä viimeisen kerran hoivattiin kuin lasta. Nyt hän oli nainen, ja nuoruus oli jäänyt hänen taakseen.Ei, hän ei voinut eikä tahtonut etsiä turvaa Ellenin eikä Geraldin sukulaisten luota. O'Harat eivät voineet elää armopaloista. O'Harat pitivät itse huolen omistaan. Hänen taakkansa oli hänen omansa ja hänen hartiansa olivat kyllin voimakkaat kantamaan sen. Hämmästymättä hän totesi, katsellen alas korkeuksistaan, että hänen hartiansa jaksaisivat nyt kantaa mitä tahansa, kun ne kerran olivat kantaneet pahimman, mitä hänelle saattoi tapahtua.”

“Tärkeä periaate on myös vauvan osallistaminen perheen yhteisiin ruokahetkiin. Vauvan kiinteän ruoan syömisten ei tarvitse eikä pidäkään olla erillisiä hetkiä, vaan vauvalle tarjotaan ruokaa aina kun muutkin perheenjäsenet syövät. Lasta ei kontrolloida, tuijoteta tai muuten erityisesti seurata hänen syödessään. Tukehtumisvaaran kyllä huomaa kyttäämättä lastaan herkeämättä! Leikin ja rennon ilmapiirin kautta vältetään valtataistelut, nirsoilut ja kompleksit, jotka ovat aivan liian tuttuja ja väistämättöminä pidettyjä monille lapsiperheille.”

“Mutta onko mitään niin itsepäistä kuin nuoruus? Onko mitään niin sokeata kuin kokemattomuus? Molemmat vakuuttivat, että oli jo tarpeeksi suuri ilo saada katsoa herra Rochesteria, katselipa hän minua tai ei ja ne lisäsivät: "Kiiruhda! Kiiruhda! Ole hänen kanssaan silloin kuin voit, sillä jo muutaman päivän tai korkeintaan muutaman viikon kuluttua olet erotettu hänestä ainiaaksi!" Sitten tukahdutin mielessäni heräävän kauhun tunteen, jota en halunnut omaksua enkä vaalia, ja riensin eteenpäin.”