“Herrajumala. Tätä ei ole olemassa. Tätä tunnetta ei ole olemassa."Ja minä: "Mutta mehän tunnetaan se."Kävellessäni seuraavana aamupäivänä pitkin Liisankatua nostin kaulaliinan kasvojen suojaksi jäätävää tuulta vastaan ja tiesin, ensimmäistä kertaa ymmärin, ja uskalsin myös sanoa sen:En koskaan saisi häntä.Rakastaisin häntä aina.”

“Kampsu on aasi, hän ajatteli. Hömppä rouva, joka ei osaa ajatella muuta kuin teekakkuja ja tyynynpäällisiä. Hän ei ymmärrä edes mitään kukista. Ja kaikkein vähiten hän ymmärtää minua. Nyt hän istuu kotonaan ja luulee, etten minä ole koskaan kokenut mitään. Minähän koen jokapäivä maailmanlopun ja kuitenkin pukeudun ja riisuudun ja syön ja pesen asioita ja pidän teekutsuja aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut!”

“Kenelläkään tässä maailmassa ei ole varaa pitää rakkautta lapsellisena ja muutosuskoa falskina.”

“Jos ihmisellä ei koskaan ole aikaajutella niitä näitä spurgun kanssa kadullaniin ei hänellä koskaan ole aikaaoppia tuntemaan itseään”

“Tehän ette ole koskaan tuntenut mustasukkaisuutta, eikö totta, neiti Eyre? Tietenkään ette. Tarpeetonta kysyä, sillä ettehän ole koskaan ollut rakastunut Teillä on nuo molemmat tunteet vielä edessäpäin, sielunne nukkuu, puuttuu vielä sysäys, joka herättää sen. Te kuvittelette koko elämän olevan samanlaista tasaista virtaa kuin se, jota pitkin nuoruutenne on tähän saakka liukunut. Lipuessanne eteenpäin silmät ummessa ja kädet korvilla ette näe kallioita, jotka kohoavat vähän matkan päässä virran keskiuomassa ettekä kuule tyrskyjen pauhinaa niitten juurella Mutta minä sanon teille - pankaa sanani mieleenne - jonain päivänä tulette karikkoiseen kapeaan uomaan, jossa koko elämän virta pirstoutuu kuohuiksi ja kohinaksi, vaahdoksi ja pauhuksi. Silloin joko pirstoudutte kivikossa atomeiksi, tai jokin iso laine nostaa teidät harjalleen ja kantaa tyynemmille vesille - joillaisilla minä nyt olen.”

“Vesi tai ilma, ei elementillä ole merkitystä vaan sillä, että maa jää taakse ja edessä on ääretön sini.”