“Toinenkin seikka kohotti hänet muita korkeammalle: hän oli laskenut pöydälle avoimen kirjan. Siinä ravintolassa ei kukaan toinen ollut koskaan laskenut pöydälle avointa kirjaa. Kirja oli Terezalle salaisen killan tunnus. Hän saattoi taistella ympärillään leviävää karkeuden maailmaa vastaan vain yhdellä aseella: kirjoilla, varsinkin romaaneilla, joita hän lainasi kaupunginkirjastosta. Hän oli lukenut paljon, Fieldingistä Thomas Manniin. Kirjat olivat hänen näennäispakonsa elämästä, joka ei tyydyttänyt häntä. Mutta niillä oli merkityksensä myös esineinä: hänestä oli hauskaa kulkea kadulla kirja kainalossa. Hän käytti kirjaa kuin edellisen vuosisadan keikari tyylikästä keppiä. Kirja erotti hänet muista.”

“Hän näki kaiken edessään uusin silmin. Hän oli jättänyt tyttövuotensa taakseen jonnekin sen pitkän matkan varteen, jonka hän oli taivaltanut Taraan. Hän ei ollut enää taipuisaa savea, johon jokainen uusi kokemus painoi jälkensä. Savi oli kovettunut jonakin tuon mittaamattoman päivän hetkenä, jota oli kestänyt tuhannen vuotta. Tänä iltana häntä viimeisen kerran hoivattiin kuin lasta. Nyt hän oli nainen, ja nuoruus oli jäänyt hänen taakseen.Ei, hän ei voinut eikä tahtonut etsiä turvaa Ellenin eikä Geraldin sukulaisten luota. O'Harat eivät voineet elää armopaloista. O'Harat pitivät itse huolen omistaan. Hänen taakkansa oli hänen omansa ja hänen hartiansa olivat kyllin voimakkaat kantamaan sen. Hämmästymättä hän totesi, katsellen alas korkeuksistaan, että hänen hartiansa jaksaisivat nyt kantaa mitä tahansa, kun ne kerran olivat kantaneet pahimman, mitä hänelle saattoi tapahtua.”

“Alice katsoi häntä suoraan silmiin. Eräs hänen työtoverinsa oli kerran sanonut, että jos toista katsoo silmiin pitempään kuin kuusi sekuntia muualle vilkuilematta tai silmiä räpäyttämättä, sekä seksin että murhan himo paljastuu. Hän oli suoralta kädeltä hylännyt ajatuksen, mutta se oli kiehtonut häntä sen verran että hän oli kokeillut sitä erinäisiin ystäviin ja tuntemattomiin. Hänen yllätyksekseen Johnia lukuun ottamatta toinen oli aina katsonut muualle ennen kuin kuusi sekuntia oli kulunut.”

“Hän oli kuin kuka tahansa kotiinpalaava vihreä kurkku.”

“-Hän vei pyydetyt lunnaat, mutta hänet ripustettiin joka tapauksessa.-Hirtettiin, Ami. Isäsi ei ollut kuvakudos.”

“Aamulla kuningattarella oli vähän nuhaa, ja koska sovittuja tapaamisia ei ollut, hän sanoi olevansa ehkä vilustunut ja jäi vuoteeseen. Se ei ollut hänelle tyypillistä eikä myöskään totta, hän sanoi sen oikeastaan vains siksi että saisi jatkaa lukemista.”