“Tiedättekö mikä ero on amatöörillä ja ammattilaisella? No se, että amatööri ei malta millään lopettaa, mutta ammattilaista ei saa millään edes aloittamaan.”

“Sinikka ei usko, että sellaista edes voi olla olemassa kuin L-vika, vaikka Osku sanoo, että hänen veljellään, sillä kuolleella, oli. Kuolleen veljen L-viasta puhuminen saa aikaan omituisen assosiaation, että veljen kuolema johtui L-viasta. Mikä ei tietenkään ole totta, mutta Osku ei halua ottaa mitään riskejä.”

“Kuinka kauan kestää oppia tuntemaan toinen? Onko se edes mahdollista? Tai tarpeellista? Tunsinko edes itseäni kokonaan, vai kuvittelinko vain tiselleni ominaisuuksia, joita kohti yritin pyrkiä? Ehkä. Mitä todelliset ominaisuuteni olivat? Humahdin kysymyksineni kummalliseen tyhjyyteen. Mikä minä olin, jos en edes itse tuntenut itseäni? Tunsin olevani jatkuvassa muutoksen myllyssä, jauhautuvani pieniksi osiksi, sirpaloitunut ja hajallaan pitkin itseäni. Tämä minä, jonka nyt tunsin, ei ollut se jonka halusin tuntea. Halusin visusti kätkeä tämän rääpäleen, halusin olla taas oma itseni. Vakuutin itselleni, että olin upea ja ihana, mutta sillä rääpäleellä oli niin läpitunkeva ääni.”

“Kuidas kõik mööduv seirab sind läbi elu ja unenägude nagu su vari päikesepaistel? Mitte keegi ei taha maantee äärde sinust maha jääda, mitte midagi ei haihtu ei millekski õhku. Kannad eilset ja üleeilset enesega kaasas nagu hilpe ja ei saa neist iialgi lahti.”

“Aamulla kuningattarella oli vähän nuhaa, ja koska sovittuja tapaamisia ei ollut, hän sanoi olevansa ehkä vilustunut ja jäi vuoteeseen. Se ei ollut hänelle tyypillistä eikä myöskään totta, hän sanoi sen oikeastaan vains siksi että saisi jatkaa lukemista.”

“Herrajumala. Tätä ei ole olemassa. Tätä tunnetta ei ole olemassa."Ja minä: "Mutta mehän tunnetaan se."Kävellessäni seuraavana aamupäivänä pitkin Liisankatua nostin kaulaliinan kasvojen suojaksi jäätävää tuulta vastaan ja tiesin, ensimmäistä kertaa ymmärin, ja uskalsin myös sanoa sen:En koskaan saisi häntä.Rakastaisin häntä aina.”