“Mä havaitsin kirjastossa, et mä oon yhtä kiinnostunu kaikesta: polttomoottoreista, uskonpuhdistuksesta, petolinnuista... Sama se. Sen takia mä en oo koskaan ottanutkaan selvää mistään. Mä kaipaan joutilasta elämää. Mä haluan olla kuin turisti elämässä. Mä haluan lomailla paikassa, jonka kielestä ja kulttuurista mulla ei oo mitään käsitystä.”

“- No haluatko sä ylipäätään tehdä mitään?- Enpä kai.- Kai sä haluat käydä jossain, nähdä ihmisiä?- Emmä oikeestaan. Ei mulla ole kenellekään mitään asiaa. Ei oo mitään puhuttavaa kenellekään. Mitään puhuttavaa ei ole, kun ei näe ketään, tee mitään, käy missään.- Pitäiskö sit käydä jossain ja tehdä jotain?- Miks?- No että olis jotain puhuttavaa.- Mut emmä tiedä, haluanko mä puhua kenenkään kanssa. Miks mä puhuisin?”

“Mä olen onnellinen. En koko ajan. En sillä tavalla niin kun monet ihmiset on, ne kasvaa turvallisessa kodissa ja käy koulua ja harrastaa ja menee naimisiin turvallisissa häissä saman kylän tytön kanssa ja niillä on oma pieni pesä. Oma kupla jossa ne on onnellisia. Mutta ne ei tiedä muusta. Mä en ole sillä tavalla kesto-onnellinen. Mieluummin mä olen onneton ja tiedän enemmän maailmasta.”

“Se, joka tekee, on aina epätäydellinen. Se, joka ei tee, tietää aina parhaiten, miten kaikki pitäisi tehdä.”

“Jos ei ole yhtään harhailua mukana, niin se on merkki siitä että kone on hyytynyt.”

“Mitä on vapaus? Sellinovet on lukossa, sä oot ulkopuolella ja tankki on täynnä bensaa.”

“Tallustelin eteenpäin enkä noudattanut mitään erityistä suunnitelmaa, vaan luotin siihen, että Kaitselmus panisi oikeat sanat suuhuni, kun sellainen hetki koittaisi; sillä mä olin pannut merkille, että Kaitselmus pani mulle aina oikeat sanat suuhun, kunhan annoin sen puuhailla omin päin.”